{"id":2,"date":"2011-05-30T22:16:21","date_gmt":"2011-05-30T22:16:21","guid":{"rendered":"http:\/\/marjorundgren.fi\/?page_id=2"},"modified":"2021-12-18T00:59:49","modified_gmt":"2021-12-17T22:59:49","slug":"sample-page","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/marjorundgren.fi\/?page_id=2","title":{"rendered":"Mie ja minusta"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/p>\n

Palaan vuoteen 1978. Helmikuinen lumimyrsky saatteli minut maailmaan, nelihenkiseen perheeseen. El\u00e4m\u00e4ni ensimm\u00e4isist\u00e4 10 vuodesta miehliini on piirtyny pienen maalaiskyl\u00e4n maisemat. Useassa talossa oli viel\u00e4 lehmi\u00e4 ja muita maalaistalon el\u00e4imi\u00e4. Met kyl\u00e4n muutamat kl\u00e4pit saima kirmaila pitkin peltoja, metsi\u00e4, leikki\u00e4 hein\u00e4ladoissa ja milloin miss\u00e4ki. Kasvatus se oli vappaata, mutta ymp\u00e4rist\u00f6 turvallinen.<\/h4>\n

Maalaiskyl\u00e4 on opettanu minua enemm\u00e4n ko yksikh\u00e4\u00e4n koulukirja. Kyl\u00e4ss\u00e4 piethiin toisista huolta niin hyv\u00e4ss\u00e4 ko pahassa. Se oli kuiteski yhteisvastuullista ja yhtheen hiihleen puhaltamista. \u00c4itini ja is\u00e4ni olit molemmat palveluammateissa. Sit\u00e4 oppi n\u00e4kehm\u00e4\u00e4n, miten kaikki ihmiset met olema samanarvosia ja kaikkia pitt\u00e4\u00e4 pyrki\u00e4 kohtelemhaan oikeudenmukaisesti. Ussein net kaikkein heikoimmassa asemassa olevat olit parhaita rinnalla kulkijoita.<\/h4>\n

Pieness\u00e4 kyl\u00e4koulussa opin laskemhaan ja lukehmaan. Kaipuu oli samanik\u00e4sist\u00e4 kavereista, niit\u00e4 ei ollu. Tai en mie ti\u00e4 kaipuu, muutama paras kaveri oli ja se riitti. Kes\u00e4sin net Helsingist\u00e4 tulheet lomalaiset tulit opettamhan kaupungin metkuja.<\/h4>\n

Kymmenen vanhana siirryin kyl\u00e4koulun lakkautuksen j\u00e4lkeen kirkonkyl\u00e4le. Me\u00e4n koko perhe muutti sinne. Mie harrastin voimistelua, soitin pianoa, kuljin n\u00e4ytelm\u00e4kerhossa ja t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 oli seurakunnan kerhot sek\u00e4 muu toiminta. Siel\u00e4 mie opin tuntemhaan Taihvaan Is\u00e4n ja luottamhan ko vuohreen. H\u00e4n onki minun el\u00e4m\u00e4\u00e4 kantanu. Vaikeimpina aikoina, surun keskel\u00e4 ko is\u00e4ni kuoli sain tukea kotiseurakunnastani.<\/h4>\n

Toimin jo 15-vuotiaana seurakunnan eri luottamusteht\u00e4viss\u00e4, lukioaikana oppilaskunnassa, my\u00f6hemmin kirkkovaltuutettuna ja varavaltuutettuna kotikunnassa. Koulussa meill\u00e4 oli paljon yritt\u00e4jyyskasvatusta ja met saima oikeasti pitt\u00e4\u00e4 yritystoimintaa mm. nuorisokahvilaa kes\u00e4ll\u00e4 ja VR-toria aina ko junat kulki. Kiitos siit\u00e4 kannustaville opettajille!<\/h4>\n

Olen aina kokenu, ett\u00e4 Taihvaan Is\u00e4l\u00e4 on suunnitelma meit\u00e4 kaikkia varten. Omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on paljon tapahtunu semmosta, mit\u00e4 ei olis toivonu tapahtuvan. J\u00e4lkheenp\u00e4in olen miettiny, ett\u00e4 mik\u00e4 minustaki olis tullu, jos mith\u00e4\u00e4n en olis kokenu. Kaikela siis tarkotuksensa. Kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu. Jokin ovi on avautunut niin, ett\u00e4 on pit\u00e4ny v\u00e4h\u00e4 sulatella. Surun ja kivunkin kautta on syntynyt uutta.<\/h4>\n

Lukion j\u00e4lkeen muutin Ouhluun ja valmistuin vuonna 2000 diakonissa-sairaanhoitajaksi (AMK). Oman perheen perustaminen t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Rovaniemell\u00e4 on ollut viimeisen kahdenkymmenen vuoden rikkainta aikaa. Diakoniaty\u00f6 on opettanu antamhaan arvoa kaikele sille mit\u00e4 on. Joka p\u00e4iv\u00e4 ihmisi\u00e4 kohatessa oppii uutta. Ik\u00e4ihmisten kautta on oppinu el\u00e4m\u00e4n syvyyksist\u00e4 sek\u00e4 kovia kokeneiden perheiden kautta selviytymist\u00e4 uskossa, toivossa ja rakkaudessa. My\u00f6hemmin ty\u00f6ni ohessa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Rovaniemel\u00e4 suoritin sosionomi ylempi AMK-tutkinnon J\u00e4rvenp\u00e4\u00e4ss\u00e4. El\u00e4m\u00e4 ottaa, mutta se my\u00f6s antaa.<\/h4>\n

Rakasta l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4si niin kuin itse\u00e4si. On siis hyv\u00e4 oppia tuntemhan ja hyv\u00e4ksymh\u00e4n ittens\u00e4, silloin voi n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s muita. Politiikan tekeminen vaatii laaja-alaisuutta. On n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 kauas, mutta ei sovi unohtaa jo n\u00e4kem\u00e4\u00e4ns\u00e4 tai n\u00e4kyvill\u00e4 olevaa. El\u00e4m\u00e4ss\u00e4 voi erehty\u00e4, samoin vastuunkantamisessa. V\u00e4lill\u00e4 potkitaan isompia kivi\u00e4 pienempien tielt\u00e4 ja p\u00e4invastoin.<\/h4>\n
\n

T\u00e4m\u00e4 minun tarinani on osa minuutta. Kenellek\u00e4\u00e4n muulle  se ei ole totta kuin minulle. Halusin kirjoittaa t\u00e4m\u00e4n, koska p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4n\u00e4 omaa historiaa ei voi sivuuttaa eik\u00e4 tarvitse. Kaikki se el\u00e4m\u00e4nkokemus, koulutus ja oppi kantap\u00e4\u00e4n kautta vaikuttavat toimintaan. Mielipiteet rakentuu pienist\u00e4 puroista ja muuttuvat p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiksi suuren koskenkuohunnan lailla.<\/h4>\n<\/blockquote>\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Rovaniemen kaupunki<\/a><\/p>\n\n\n\n

SDP<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Palaan vuoteen 1978. Helmikuinen lumimyrsky saatteli minut maailmaan, nelihenkiseen perheeseen. El\u00e4m\u00e4ni ensimm\u00e4isist\u00e4 10 vuodesta miehliini on piirtyny pienen maalaiskyl\u00e4n maisemat. Useassa talossa oli viel\u00e4 lehmi\u00e4 ja muita maalaistalon el\u00e4imi\u00e4. Met kyl\u00e4n muutamat kl\u00e4pit saima kirmaila pitkin peltoja, metsi\u00e4, leikki\u00e4 hein\u00e4ladoissa … Continue reading →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":472,"parent":0,"menu_order":2,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"class_list":["post-2","page","type-page","status-publish","has-post-thumbnail","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/marjorundgren.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/2","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/marjorundgren.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/marjorundgren.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/marjorundgren.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/marjorundgren.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=2"}],"version-history":[{"count":37,"href":"https:\/\/marjorundgren.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/2\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":659,"href":"https:\/\/marjorundgren.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/2\/revisions\/659"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/marjorundgren.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/472"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/marjorundgren.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=2"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}