Hyvät diakoniatyöntekijät, diakoniasta kiinnostuneet, panelistit ja muut kuulijat!

Haluan ensin kiittää päivien valmisteluun osallistuneita siitä, että sain mahdollisuuden tulla diakoniatyöntekijänä ja luottamushenkilönä kertomaan kokemuksia kentältä. Ensin haluan tuoda terveiset Brysselistä. Olin tutustumassa EU-parlamentin sekä komission toimintaan. Ilokseni sain kuulla, kuinka EU:n tavoitteena ovat alusta asti ollut yhteisvastuullisuus ja solidaarisuus. Yhteisvastuu – on meille, diakoniatyöntekijöille, niin monessa merkityksessä tuttu juttu. Ydinviesti vierailussa oli: Kaikki saamme puhua omaa kieltämme, olla silti yhtä suurta perhettä, yhteisvastuullisesti.

Olen Marjo Rundgren, peruskoulutukseltani diakonissa-sairaanhoitaja (AMK) ja vuonna 2008 sain paperit sosionomi ylempi (AMK). Tuona samaisena syksynä minut valittiin Rovaniemen kaupunginvaltuustoon ensimmäisen kerran. Kuulun sosiaalidemokraattiseen valtuustoryhmään. Olen myös kaupunginhallituksen jäsen. Diakoniatyöntekijänä teen lähiö- ja perhetyötä Rovaniemen seurakunnassa.

Itse olin vaalien alla sitoutumaton. Vaikuttaminen on kuitenkin vahvasti poliittista ja siksi näin parhaaksi liittyä puolueen jäseneksi. Taustaltani olen aina ollut punainen ja ruusuinenkin jos voi näin leikkisästi sanoa. Jo 18-vuotiaana olin kotiseudullani vara kunnanvaltuutettu ja toimin kirkkovaltuutettuna sekä kirkkoneuvoston ja toimikuntien jäsenenä. Sieltä saamastani kokemuksestani on ollut hyötyä. Tärkeänä politiikassa pidän yhteistyötä ja konsensuksen löytymistä tai ainakin siihen pyrkimistä. Kun erilaiset arvot kohtaavat, välillä on törmäyskursseja ja toisaalta myös hyviä keskusteluja ja aikaansaannoksia yhteistyössä.

Omat arvoni ovat vahvasti kristilliset. Tärkeimpinä pidän lähimmäisenrakkautta ja heikommista huolen pitämistä. Diakoniatyöntekijänä saan olla paikalla, missä epäkohdat tulevat pakostakin esille. Se ei aina ole helppoa ja se vaatii oman itsensä kanssa kamppailua, joka päivä kasvamista. Mutta koska uskon, että Jumala, Taivaan Isä on kutsunut minut työtoverikseni, niin Hän auttaa minua siinä, mikä on vaikeaa.

Tässä puheenvuorossani haluan tuoda lyhyesti esille, mitä ja miten voi päättäjänä vaikuttaa diakoniatyön esiin nostamia asioita. Täytyy myöntää, että arjen työssä korvani ovat entistä herkemmät myös kuntasektorin maallisia asioita kuunnellen. Niin ja kärsivällisyyttä on pitänyt opetella, kun kuntapuolellakin on niitä iankaikkisuus –asioita.

Valtuutettuna olen tehnyt aloitteita valtuustossa. Luottamushenkilönä toimiminen on helpottanut yhteydenottoa kaupungin virkamiehiin. Asioista osa on myös edennyt. Esimerkkeinä: toimeentulotukiohjeistus, päihde – ja mielenterveysohjelma työn alla, useat tiehankkeet (kuntalaisten turvallisuus), kaupungin henkilöstöpolitiikka (valinnat, määrä ym.), vanhustyö (hoitopaikat: kunnallinen vai yksityinen , palveluiden laadun arviointi, henkilöstömitoitukset, eläkeläistilat), asuntojen korkeat vuokrat (työn alla..), työllisyysohjelma jne.

Tätä puhettani kirjoittaessa huomasin, kuinka paljon kolmen vuoden aikana on ehtinyt tapahtua. Ymmärrystäkin jopa kuntasektorin kangerteluun on löytynyt, mutta palvelualttius hoitaa kuntalaisten esiin nostamia asioita ei ole sammunut. Siihen kyllä tarvitaan taistelumieltä!

Näen, että tehtäväni on diakonian vaikuttajana saattaa päättäjien tietoon kulisseihin ajautuneet ihmiset ja olla heidän rinnalla kulkijana sekä rohkaisemassa heitä astumaan oman elämänsä estradille.

Marjo Rundgren, kaupunginvaltuutettu (sdp) Rovaniemi