Valtuustokausi pian takana. Lukuisia päätöksiä on tehty. Ei ole ollut helppoja valintoja eikä kaikki päätökset ole syntyneet mutkitta, mutta eteenpäin on menty.
Itse olen eniten vaikuttanut sivistyslautakunnan varapuheenjohtajana. Olemme käynnistäneet isot kouluhankkeet kuten Napapiirin ja Vaaranlammen uudet koulukeskukset. Nyt saadaan terveet rakennukset ja toimivat tilat, minkä jälkeen on syytä panostaa opetukseen ja resursseihin. Sdp:n vaalislogan on “Kaiken voi tehdä reilummin” ja näin tulee eritoten toimia koulutyössä. Koulut tulee olla turvallisia ja sellaisia ympäristöjä, että sinne on mukava mennä ja lapsi sekä nuori kokee olevansa arvostettu ja hyväksytty. Kouluissa luokkien ryhmäkoot pienemmiksi, jotta opettajilla jää enemmän aikaa oppilaille. Erityistä tukea tarvitseville oppimiseen riittävästi tukea. Nämä kysymykset eivät ole helppoja. Pidän tärkeänä, että vanhempia ja lapsia kuunnellaan aidosti eikä heitä ohiteta huolineen. Aito kohtaaminen, empatia ja vuorovaikutus on avainasemassa. Tarjotaan tukea ajoissa ja aidosti -tuen tulee olla sellaista, että se oikeasti auttaa perheitä, vanhempia, lapsia ja nuoria!
Olemme kehittäneet varhaiskasvatuspalveluita sekä kaupungin omaa toimintaa että yhteistyötä yksityisten päiväkotien kanssa. Tässä yhteistyössä on menty koko ajan parempaan suuntaan. Esim.palvelusetelin sääntökirja muutoksia on tehty hyvässä yhteistyössä keskustellen ja kohtaamalla. Ja mikä hienointa, pysyimme budjetissa! Tästä on hyvä jatkaa uuden valtuuston.
Kunnissa on nyt keskityttävä kasvua ja työllisyyttä vahvistaviin toimiin, jotta peruspalvelut saadaan tulevaisuudessakin turvattua. Rovaniemen kaupungin elinvoima on kehittynyt oikeaan suuntaan. Siinä on ollut hyvänä apuna kasvanut matkailu. Se kuitenkin on vahvasti kausiluontoista ja vie aikaa, että se saataisiin ympärivuotiseksi. Pitää kehittää muita elinkeinoja ja keksiä uusia innovaatioita. Kaavoitus on tässä avainasemassa. Työllisyys- ja elinkeinopalveluita on tarjottava yhden yhteydenoton periaatteella ja niiden on vastattava alueen työnhakijoiden, yrittäjien ja työnantajien tarpeisiin. Nuorten työllistyminen tai koulutukseen pääseminen on etusijalla. Koulu- ja työelämä pudokkaita nuoria meillä on jo liikaa. Kotoutumisella on keskeinen rooli työllistymisessä. Kaupungissamme on kehitettävä työperäisen maahanmuuton ja kotoutumisen palveluita. Yhteistyö muiden viranomaisten ja erityisesti Lapin hyvinvointialueen kanssa on tärkeää.
Matkailu ja asuntojen lyhytvuokraaminen aiheuttaa haasteita. Osa kerrostalossa asuvista kokee rauhattomuutta ja turvattomuutta omassa kodissaan. Näin ei voi olla. Täytyy löytää säännöt, miten toimitaan ja mikä on järkevää. Haasteena on, miten säännöistä saadaan sellaiset, että ne tyydyttäisi kaikkia toimijoita. Paljon kysymyksiä: Hakevatko taloyhtiöt kieltoa toiminnalle? -jälkikäteen vaikeaa(joissakin uusissa taloyhtiöissä on jo rakennusvaiheessa kielletty airbnb-toiminta), odotetaan valtakunnallisia ohjeita? Mitä kunnat ja kaupungit itse voivat tehdä? Tehdäänkö joistakin kerrostaloista hostelleja? /Mitä tämä sitten taas tarkoittaa? Miten saadaan kohtuuhintaisia asuntoja? Voiko kansainvälisyys olla rikkautta? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin vastataan asukastilaisuuksissa, kun kohdataan ihmisiä. Kuinka tilanne saadaan haltuun? Itselläni ei ole suoraa vastausta kysymyksiin, mutta avoimesti tahdon olla tutkimassa asiaa ja viemässä eteenpäin esityksiä päätöksentekoon.
Matkailijat ihmettelevät, kuinka hanavettä voi juoda? Tämä meille niin itsestään selvä asia. Kriittinen infrastruktuuri, kuten vesihuolto, on pidettävä omissa käsissä. Samoin puolustusvoimien toiminta, mikä kehittyy kaupungissamme vahvasti. Turvallisuus on tässä epävakaassa ajassa ykkösprioriteetti! Turvataan yhdessä oikeudenmukaisilla toimilla seuraavien sukupolvien tulevaisuus!
Yhteisvastuullisin ajatuksin yhteisiä asioita hoitamaan,
EU -vaalien kärki teemana oli Turvallisuus. Turvallisuus tulisi olla ykkösprioriteetti ikäihmisten hoidossa. Näin ei kuitenkaan ole. Nyky maan hallitus on rahoittanut aitaa Venäjän rajalle varmistaakseen turvallisuutta, mutta ikäihmisten hoitoyksiköiden ympärille sitä ei ole varaa rakentaa. Muistisairaat saavat öisin tehdä turvattomia reissuja korjaamoille, mahdollisesti sytyttää tulipaloja tai olla vaarassa joutua onnettomuuksiin. Sitä sitten kylillä ihmetellään, juorutaan ja omaisille lähikaupassa puhutaan loukkaavaan sävyyn.
Hyvinvointialueiden rahoitusta ei maan nykyhallitus turvannut. Edellinen hallitus sai maaliin vuosikymmeniä valmistellun soten. Ilman rahoitusta se todella on himmeli, torso – mentiin siis ojasta allikkoon! Toimin kuusi viimeistä vuotta Rovaniemen kaupungin perusturva-/hyvinvointilautakunnassa puheenjohtajana. Nähtävissä on ollut jo 15 vuotta sitten hoidon tarpeen kasvu ja syntyvyyden lasku. Silloisen hallituksen linjaukset olivat, että lähes 98% ikäihmisistä asuu kotona. Kauniisti ajateltu, mutta todellisuudessa, kun ihminen tarvitsee hoitoa ja huolenpitoa, kokee yksinäisyyttä ja turvattomuutta, hänen lopullinen paikkansa ei ole kotona.
Sote-ratkaisua odotellessa kunnissa siirrettiin päätöksentekoa asumispalveluiden ja varsinkin tehostetun palveluasumisen rakentamista. Kotihoito ajautui kriisiin, etä/omaishoito oli jo silloin tiukilla, lopulta ei enää ollut työntekijöitä. Sitten tuli maailman kriisit.
Kaikki tämä olisi ollut ratkaistavissa tehokkaalla päätöksenteolla ja tahdolla pitää ikäihmisistä huolta.
Kyllähän me pyrimme huolehtimaan Euroopan turvallisuudesta, puolustuksesta ja huoltovarmuudesta.
Sekin on äärimmäisen tärkeää!
Nyt tulisi nykyhallituksen katsoa peruutuspeiliin, kuunnella oppositiota ja tehdä päätöksiä hyvinvointialueiden toimintaedellytysten turvaamiseksi. Ikäihmiset ansaitsevat turvallisuuden ja arvokkaan kohtelun – tämä tarkoittaa tehostettua palveluasumista riittävästi, missä hoitajat 24/7. Ja missä otetaan omaiset myös huomioon kunnioittavasti. “Välimuoto” -asuminen kuten yhteisöasuminen/perhehoito/palveluasuminen on hyvä ratkaisu, silloin kun muistisairaus tai muu vakava sairaus ei ole edenyt vielä pitkälle. Pitkälle edenneen muistisairaan elämä on kuin pienen lapsen elämää, mutta ei ole subjektiivista oikeutta hoitopaikkaan.
Nykyhallitus rapautti vielä hoitotakuitakin. Sillä ne ongelmat ratkaistaan, kun siirretään tuleville sukupolville ja pitkitetään hoitoon pääsyä niin hoito vaikeutuu…Hoh-hoijaa…
Meitä työikäisiä on määrällisesti liian vähän. Ja jos me kaikki toimimme vielä etä-/omaishoitajina, huolehdimme omasta perheestä ja vielä itsestäkin niin toimintakykyisiä työntekijöitä/hyvinvoivia lapsia ja nuoria, pariskuntia ei ole kuin 50%. Tälläkin hetkellä tämä jo näkyy sairaspoissaoloina.
Hyvinvointilautakunnan puheenjohtajana viime metreillä saimme filippiiniläisiä hoitajia töihin, mistä olen kiitollinen. Meidän tulisi hyvillä mielin kotouttaa, kouluttaa väkeä yhteiskuntaamme. Teimme myös päätöksen Näsmäntien palveluyksikön laajennuksesta, kiitos aluevaltuutetuille, että ymmärsitte tästä pitää kiinni. Lisäksi investointiohjelmaan tuli ympäri Lappia hyviä suunnitelmia. Ilo on nähdä, että edes jotakin yritetään tehdä!
Li Anderssonin valtaisa äänivyöry EU -vaaleissa kertoo ihmisten hädästä. Sosialidemokraatit ovat rakentaneet hyvinvointiyhteiskuntaa hyvässä yhteistyössä vuosien saatossa, mihin se nyt on menossa?
Yli kaksitoista vuotta yhtäjaksoisesti kestänyt luottamustehtävissä toimiminen jatkuu.
Tavoitteeni valtuutettuna ovat: Ikäihmisten laadukas hoiva ja huolenpito. Perheiden parhaaksi palveluiden luominen erityisen tuen tarve huomioiden. Lasten ja nuorten kannustaminen tarpeellisen tuen avulla koulutukseen ja työelämään. Työllistäminen: julkisen sektorin, kolmannen sektorin, yrittäjyyden ja innovaatioiden kautta.
Yhessä matkaa jatkethaan, kun korona väistyy, uu’et tuulet puhaltaa!
Pi’ethään yhteyttä yhteisten arkisten asioitten parissa!
”Maailmassa toivon tuojilla on aina paikkansa –Pidetään yllä toivoa ja yhteyttä toisiimme.”
§33 Hyvinvointi- ja Turvallisuuskertomus v.2017-2020
Hyvät valtuutetut,virkamiehet ja kaikki kuulijat nettiyhteyksissä,
Kaupungin hyvinvointi- ja turvallisuuskertomus vuosilta 2017-2020 on laadittu asiantuntijuutta ja useita mittareita apuna käyttäen. Kertomus antaa kattavan ja laajan katsauksen siitä, kuinka asukkaat voivat Rovaniemellä. Kertomusta on kehitetty vuosien varrella oikeaan suuntaan. Sen avulla valtuutettujen on kuitenkin vaikea päästä käsiksi, kuinka asioiden juurisyihin tartutaan, mitkä ovat toimenpiteet. Tätä työtä tehdään lautakunnissa ja eri työala sektoreilla,mutta kuinka saada se näkyväksi, jotta päätöksentekijät ymmärtäisivät, tehdä oikean suuntaisia päätöksiä. Vaikutusten arviointi jää vähäiseksi. Tässä on lautakuntatyöskentelyssä ja asioiden valmistelussa päästy eteenpäin, mutta edelleen päätösten vaikutusten arviointi on se,missä tulee kehittyä. Tähän liittyy myös Hyte-jaoston toiminnan selkeyttäminen ja yhteistyön tiivistäminen lautakunnan ja kaupunginhallituksen välillä.
Kertomuksessa nousee esille lasten ja nuorten sekä perheiden moninaiset haasteet. Tähän me sosialidemokraatit olemme koko valtuustokauden pyrkineet vaikuttamaan päätöksillä esim. tukiperhetoiminnan vahvistaminen. Useat asiat ovat edenneet, mutta mielestämme liian hitaasti. Perusturvalautakunnassa on käynnistetty uuden lasten ja nuorten turvallisen, kodinomaisen, lyhytaikaisen hoidon ja arvioinnin yksikön suunnittelu. Meillä on tiedossa, että lasten ja nuorten sekä henkinen että fyysinen väkivalta, päihteiden käyttö, koulukiusaaminen ja yksinäisyys ovat kasvussa. Tämä on tulevaisuuden kannalta erittäin huolestuttavaa. Nuorten mielenterveyspalveluihin pääsy on vaikeutunut. Lasten ja nuorten sijoitusten kasvu on surullista. Lautakunta on pyrkinyt niukentuvista taloudellisista resursseista huolimatta vahvistamaan kouluterveydenhuollon resursseja esim. koulukuraattoreja ja -psykologeja. Valitettavaa on, että ammattiosaajista meillä on pulaa eikä paikkoja aina ole saatu täytettyä. Yhteistyötä eri sektoreiden välillä on tiivistetty. Varhainen puuttuminen tulisi lähteä neuvoloista ja vanhemmuuden tukemisesta jo odotusaikana. Eri yhdistykset, järjestöt, yritykset, LKS, seurakunta, muut toimijat ja perheet ovat hyvä tuki kuten Lapin Ensi- ja turvakoti, perhekotitoiminta, tuki- ja sijaisperheet, MLL ja useat muut.
Haasteellista Sote-uudistuksen toteutuessa tulee olemaan palveluiden integrointi, kuinka koulupalveluiden jäädessä kunnille saadaan yhteistyö toimimaan,jotta juuri lasten ja nuorten apua tarvitseva joukko ei jää byrokratian jalkoihin. Rovaniemelle, me demarit, vahvasti vaikutimme saadaksemme Unicef lapsiystävällisen kuntamallin ja tästä iloitsemme ja odotamme vaikuttavuutta.
Tässä kokouksessa sos.dem valtuustoryhmä jättää aloitteen korona-ajan kokemuksiin kohdistuvasta kyselystä kaupungin koululaisille yhteistyössä yliopiston ja amk:n kanssa.
Lyhyesti vielä muutama havainto. Vammaisten osallisuuden arviointi jää kertomuksessa vähäiseksi. Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä pitää tärkeänä, että juuri vammaisten osallisuus kuten esteettömyys ja palveluiden saatavuus huomioidaan terävämmin.
Työikäisten työkyvyn heikentyminen,yksinäisyys ja järjestötoimintaan osallistumisen vähentyminen vaatii mielestämme lisää tarkastelua. Hyviä asioita ovat nuorten ohjaamo-toiminta ja yli 30-vuotiaille suunnattu Osaamo, minkä saamiseksi Rovaniemelle, me demarit, olimme hyvässä yhteistyöhengessä vaikuttamassa. Samoin Kaikukortti, minkä tarkoituksena on parantaa taloudellisesti tiukassa tilanteessa olevien nuorten, aikuisten ja perheiden osallistumista kulttuuri- ja liikuntapalveluihin. Mielenterveyspalveluissa hyvänä tukena on ollut Balanssi ry:n sekä Rovala Setlementin palvelut. Rovalan Jokkatuvan toimintaan osallistuvien mielenterveyskuntoutujien muiden psykiatristen palveluiden tarve on ollut vähäistä.
Lopuksi on hienoa todeta, ikäihmisten hyvinvoinnissa tapahtunut positiivinen muutos. Yksinäisyyttä kokevien määrä on vähentynyt alle 6%, kun vuonna 2013 se oli vielä 12%. Voimaa vanhuuteen on tukenut ikääntyvien osallisuutta.Kaupunki on keskittänyt palveluita entiselle pienteollisuustalolle. Kohtaamispaikkoja on myös kylillä laajassa kaupungissamme. Tämä on näyttänyt tuovan hyvää positiivista vireyttä vanhuuteen. Eri yhdistysten ja muiden toimijoiden toiminta kuten Neuvokas, Lapin muistiyhdistys, Lapin omaishoitajat ry, kunnanpojat, seurakunnat ja monet muut tuovat virkistystä ikääntyvien arkeen.
Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä kiittää valmistelijoita kertomuksen laadinnasta ja toivoo,että edellä mainittuihin asioihin kiinnitetään erityistä huomiota toiminnan suunnittelussa ja jatkossa päätöksenteossa.
Neljän vuoden aikana toimiessani perusturvalautakunnan puheenjohtajana on moni palvelu kehittynyt eteenpäin. Alkumetreillä lautakunnan järjestäytyminen ja jäsenten sitoutuminen työhön vaati ponnisteluja. Kaikille ei ollut selvää, kuinka laaja-alaista lautakunnassa päätöksenteko on. Taustalla pyöri ajatus sote-uudistuksen tulemisen odotuksesta. Moni epäili ja osa uskoi, että lautakunnan työskentely on lyhytaikaista. Näin ei kuitenkaan käynyt. Sotea ei saatu maaliin eikä ole saatu vieläkään.
Mielestäni tärkeimpiä lautakunnan päätöksiä ovat olleet:
Mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämisessä suunta käännetty oikeaan, Osallisuuden vahvistaminen, Terveys- ja sosiaalipalveluiden uudelleen järjestelyt mm.terveysasemien paikkojen vakiinnuttaminen, perustoimeentulotuen siirtyminen Kelan kautta maksettavaksi, hammashoidon resurssien ja palveluohjauksen vahvistaminen, Ikäihmisten palveluissa palvelutarpeen kasvun mukainen palveluohjauksen kehittäminen; näsmäntien laajennuksen suunnittelun käynnistäminen ja kotihoidon oman toiminnan vahvistaminen sekä Perhepalveluiden uudelleen organisointi, koordinoinnin kehittäminen, resurssointi tukiperheiden koulutukseen ja tuen lisäämiseen sekä lastensuojeluyksikön suunnittelun käynnistäminen.
Koronavirusepidemia väritti loppukautta, samoin viime kevään tulva, mikä aiheutti varsin mittavat erityisjärjestelyt. Kaikesta selvitään. Perusturva kuuluu kaikille ja sen kehittämisessä avainasemassa ovat palveluiden käyttäjät. Uusia tuulia kohti!
Ikäihmisten palveluiden Näsmäntien yksikön laajennus on käynnistettävä Rovaniemellä
Perusturvalautakunnan puheenjohtajana ja kaupunginvaltuutettuna kymmenen vuoden aikana olen pettynyt ikäihmisten palveluiden suunnan kehitykseen. Palvelualueella tehdään arvokasta työtä. Päätöksenteko on ollut liian hidasta, tempoilevaa ja lyhytnäköistä.
Viime vuoden puolelle ja jo aiemmin perusturvalautakunta on tehnyt päätökset Näsmäntien kaupungin oman toiminnan palvelun laajennukseen. Palveluntarve on ilmeinen sekä tehostetussa että tavallisessa palveluasumisessa. On harmillista, että kaupunginhallitus ei ole vienyt asiaa riittävällä tehokkuudella eteenpäin. Eri vaiheissa on tullut mutkia matkaan.
Tiedossa on, että ikäihmisten palveluiden tarve kasvaa koko ajan. Meidän päättäjien vastuulla on palveluiden saatavuus, laatu ja ikäihmisten sekä heidän omaisten jaksaminen.
Kansanedustajaehdokas Mikko Kärnän väitteet Lapin Kansan yleisönosastokirjoituksessaan hoivakodin huonosta hoidosta kirvoittivat minut kirjoittamaan tämän kirjoituksen.
Rovaniemen kaupungin perusturvalautakunnan puheenjohtajana haluan todeta, että asiat hoidetaan nykyisten asetusten mukaan. Rovaniemellä on 22 yksityistä hoivakotia ikäihmisten palveluissa, 9 eri palveluntuottajaa. Valvontaa on lisätty ja lisätään edelleen tarpeen mukaan ns.pistotarkastuksia, mutta huom! nykyisen lain edellytyksin. Hoitajamitoitukset kaupungin omassa toiminnassa on n.0,6 hoitotyöntekijää hoidettavaa kohden (lain suositus 0,5). Tavoitteena on hyvä hoiva ja huolenpito, mihin näillä mitoituksilla on haastetta päästä.
Rehellinen totuus on, että maan nykyhallitus eikä edellisetkään ole riittävällä tarmokkuudella hoitaneet asioita loppuun asti. Nykyhallitus on hukannut vuoden siinä etteivät ymmärtäneet neuvotteluja käydessään, kuinka valinnanvapaus toteutuessaan rikkoo perustuslakia ja ihmisen perusoikeuksia. Vanhuspalvelulain hoitajamitoituksen sitovuus, mitä SDP esitti Kataisen hallituksessa, on jäänyt toteuttamatta. Tällä hetkellä on 1 mrd€ vaje kaikkinensa ikäihmisten palveluissa Suomessa.
Kymmenen vuotta sitten Rovaniemelläkin valtuustotasolla tehtiin linjaus, että palveluita yksityistetään (osittain säästösyistä) sekä kehitetään vapaaehtoistyötä. Kirjoitin silloin Lapin Kansaan eriävän mielipiteeni. Ei siis ole investoitu ikäihmisten palveluasumiseen/tehostettuun hoivaan. Vapaaehtoistyö on hyvä lisäresurssi ja omaishoivaa on pyritty tukemaan. Rovaniemellä on nyt 75% ikäihmisten hoiva-asumisesta yksityistetty. On tultu tienpäähän. Perusturvalautakunta otti viime kokouksessa kantaa tähän asiaan. Nopeastihan saatiin sairaalaniemi tyhjäksi ja pulkamontielle hoivaosastot, samoin rinteenkulmaan terveysasema, kun oli pakko ja intressit eri poliittisilla ryhmillä kohdillaan. On arvovalinta kysymys, ostammeko Alvar Aallon suunnittelemia kerrostaloja ilman käyttösuunnitelmaa vai budjetoimmeko rahaa lakisääteisiin peruspalveluihin.
Toivon todella, että kaupungin päättäjät, me, ymmärrämme yhteistyössä vihdoin satsata ja investoida ikäihmisten, hyvinvointiyhteiskuntamme rakentajien, palveluihin sekä lapsiin&nuoriin, tulevaisuuden tekijöihin!
Marjo Rundgren (sdp) perusturvalautakunnan puheenjohtaja Rovaniemen kaupunki
Viime aikojen ikääntymispoliittisissa keskusteluissa ovat korostuneet yksilöllisyyden, riippumattomuuden ja oman vastuun ihanteet. Tulevaisuuden ikäihmisten hoiva- ja huolenpitopalveluiden kehittämisessä painotetaan mahdollisuutta asua omassa kodissa mahdollisimman pitkään. Rovaniemellä on suunnitelmissa nostaa omatoimisesti asuvien yli 75- vuotiaiden osuus 93%. Tämä tarkoittanee sitä, että n. 100 ympärivuorokautista laitospaikkaa tultaisiin vähentämään 3 vuoden sisällä. Mikäli perusturvalautakunta näin päättää tulee Rovaniemen sosialidemokraattisen työväenyhdistyksen johtokunnan mielestä olla tarkka selvitys, kuinka kotihoitopalveluiden resursseja lisätään. Lisäksi toivomme, että tällä hetkellä kotihoitoa tarvitsevilta ja heidän omaisiltaan kerättäisiin laaja kysely sen toimivuudesta Rovaniemellä esim. alan opiskelijoiden tai kotipalvelun välityksellä. Joitakin suppeampia kyselyitä on toteutettu, mutta analyysit niistä eivät ole johtaneet konkreettisiin toimenpiteisiin.
Tässä kirjoituksessa haluamme nostaa esille laadukkaan kotihoidon elementtejä. Kotipalveluun tarvitaan riittävät resurssit ja lisää ammattitaitoista henkilökuntaa. Työntekijöiden tulee saada koulutusta toimintakyvyn heikkenemiseen, kuntoutukseen ja muistisairauksiin liittyen. Pelkän iän perusteella ei tule määritellä ihmisen tarvetta hoitoon ja huolenpitoon. Yksi voi tarvita esim.muistisairaudesta johtuen ympärivuorokautista hoivaa jo alle 70-vuotiaana. Kun toinen selviää kotona yli 85-vuotiaana.
Kotipalvelusssa tulee pystyä kohtaamaan ihminen arvokkaasti ja yksilöllisesti ottaen huomioon hänen kokonaisvaltainen hyvinvointinsa. Jokaisella on tärkeä olla omahoitaja ja max 3 muuta hoitajaa, jotka käyvät hänen luonaan. Kotipalvelun käyntien 15min kesto on lähes joka kerran riittämätön. Käyntiin tulee sisältyä lääkehoidon lisäksi mahdollisuus keskusteluun, läsnäoloon ja ulkoiluun. Asiakkaan tietojen kirjaaminen tulee tapahtua niin ettei kohtaaminen jää vajaaksi. Ihmisen omia vahvuuksia tulee pystyä tukemaan sekä kartoittaa läheisverkosto ja heidän tietonsa toimintakyvyn arvioinnissa, myös naapurit ja ystävät huomioiden.
Kotipalveluun satsaamiseen liittyy hyvien apuvälineiden hankinta, teknologian hyödyntäminen (esim. rannekello, missä puheyhteys&paikannin, turvapuhelin lisävarusteineen, automaattinen lääkekello/dosetti ym.) Näihin tulee budjetoida riittävä rahoitus, sillä ne turvaavat ja pidentävät kotona asumista. Ikäihmisen ja läheisten kanssa tulee yhdessä käydä läpi eri palveluvaihtoehdot. Lomakkeita tulee täyttää yhdessä eikä hukuttaa ikäihmisiä moninaisen palveluverkon viidakkoon. Ikäihmisille, joilla on taloudellista mahdollisuutta hankkia palveluita, tulee siihen kannustaa ja tukea. Sosiaalisen toimeentulotuen saanti mahdollistaa, mikäli taloudellisesti on tiukkaa.
Eri yhdistykset, palvelun tarjoajat ovat hyvä tuki ammattilaisille, mutta vapaaehtoistyön varaan ei hyvinvointiyhteiskunta voi jättää apua tarvitsevia. Ikäihmisten ryhmätoiminnat on tärkeä järjestää päiväsaikaan siten, että mahdollistetaan osallistaminen. Vertaistuki auttaa mielenterveyttä ja voimaannuttaa arjessa jaksamisessa. Järjestöille tehdyssä kyselyssä (2015) nousi esille vapaaehtoistyöntekijöiden huoli ikäihmisten turvattomuudesta, yksinäisyydestä ja hoidon tarpeesta, mihin ei vapaaehtoistyöllä enää pystytä vastaamaan.
Vanhuspalvelulain (v.2013) oli tarkoitus turvata ikäihmisille palvelut. Nyt lain tulkinnasta johtuen vastataan liikaa hallinnollisiin odotuksiin eivätkä työntekijät pysty toteuttamaan sellaisia arvioinnin käytäntöjä, jotka huomioivat aidosti ikääntyneen ihmisen elämäntilanteen. Näin mahdollisuudet laaja-alaisen avun ja tuen tarpeen huomioimiseen kaventuvat. Onkin tärkeää edistää itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta, sen varjolla ei tulisi jättää huomiotta paljon tukea tarvitsevien, epävarmuuden keskellä elävän tai elämän loppuvaiheessa olevan ihmisen oikeuksia. Monet tekijät, kuten turvallisuus, kiintymyssuhteiden säilyttäminen ja vastavuoroiset suhteet ovat myös tärkeitä, ja ne tulee säilyttää vanhusten parissa tehtävän työn käytäntöihin. (Seppänen 2014, Helsingin Yliopisto).
Mikäli tulevaisuuden erilainen senioriasuminen, kotihoito, perhehoito tai palveluasuminen eivät tue riittävästi ikäihmisten palvelutarpeita on kaupungin turvattava tarvitseville ympärivuorokautinen tehostettu palveluasuminen.
Arja Mursu ja Marjo Rundgren
Rovaniemen sosialidemokraattisen työväenyhdistyksen johtokunta
Suksien voitelu on ollu viime aikoina tarkkaa puuhaa. Lahden MM-kisoissa on jännitetty, pitääkö liisteri ja mites’ on luiston laita? No, hyvinhän se meni –”huh-hah-huli”- kultaakin tuli!
Kuntavaalien alkutaipaleella usein ollaan voiteluvaiheessa. Samoin kunnan päätöksenteossa. Joskus liisteriinkin juututhaan! Tulevalla vaalikaudella luiston tulee olla kunnossa ainakin neljässä asiassa, mihin itse haluan olla vaikuttamassa;
Kouluympäristöjen sisäilmat kuntoon ja koko kaupungin alueelle terveelliset, pedagogisesti toimivat koulutilat hyvällä suunnnittelulla edeten asteittain. Tästä hyvä esimerkki on vastavalmistunut Ounasrinteen monitoimitalo, hintalappu n.20M€, mikä on ennenkaikkea tulevaisuuteen satsaamista.
Uimahalli kaikkien käyttäjien keskuuteen keskikaupungille. Valionrannan suunnittelussa voidaan sitten huomioida Ounasvaaran läheisyys ja kaikkineen Terveyskylpylä avantouinnin mahdollistaen laittaa tavoitteeksi.
Sote-lakien valmistuessa tulevien päättäjien tulee turvata palvelut tasavertaisesti kaikille. Ei voida hyväksyä sellaista mallia, jonka jälkiä paikkaillaan esim. ikäihmisten epäinhimillisen kohtelun osalta tai kustannuksien noustessa pilviin rokotetaan veronmaksajia.
Terveyden edistäminen joka sektorilla!
Siis kaikki kynnelle kykenevät – Luisto kuntoon ja vaikkapa keväthangille hiihtämään:)
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja lehterin väki
Meillä on lausuttavana luonnos sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapauslainsäädännöksi.
Valinnanvapaus on sinänsä kannattavaa, mutta valittu malli ei edistä palveluiden yhdenvertaisuutta, ei alueellisesti, eikä eri väestöryhmien välillä.
Ensinnäkin SDP:n valtuustoryhmän mielestä Yhtiöittämisvelvoitteesta tulee luopua. Järjestämisvastuu ja palvelujen integraatio eivät toteudu toivotulla tavalla, jos perustason palvelut siirtyvät yritysten vastuulle ja markkinaperusteiseen ohjaukseen. Palvelut pirstoutuvat, eikä integraatio toteudu.
Maakunnan oma palvelutuotanto voidaan järjestää konsernissa joko omana tulosyksikkönä tai omana hallinnollisena yksikkönä, mikä mahdollistaa myös inhouse- hankintajärjestelmän hyödyntämisen.
Harvaan asutuille alueille palveluille ei synny yksityisiä palvelumarkkinoita. Lapissa on laajoja alueita, joihin ei synny aitoa kilpailua.
Kenen valinnanvapaudesta on sitten kyse?
Harvoin ainakaan pienitulosen tai erityisryhmien. Niille, jotka osaavat ja kykenevät valitsemaan palvelut, palvelutarjonta voi parantua. Terveille ja toimintakykyisille esitys on erinomainen, mutta vaikeassa elämäntilanteessa olevat ja muutoin haavoittuvassa asemassa oleville palveluiden pirstoutuminen on haastavaa.
Haasteelliseksi muodostuu asiakkaan vaikutusmahdollisuuksien syntyminen niissä tilanteissa , joissa asiakkaalla itsellään ei ole kykyä arvioida omaa palvelutarvetta eikä päättää minkä palveluntarjoajan hoteisiin hakeutuu. Vastaava tilanne syntyy, kun asiakas tarvitsee useita eri palveluita, eikä osaa hakeutua oikean palveluntuottajan palveluihin tai ei osaa käyttää maksuseteliä, asiakasseteliä tai henkilökohtaista budejttia. Yhdenvertaisuus voi jäädä toteuttamatta. Pelkona on, että asiakkan kokonaistilanteesta kukaan ei ota vastuuta ja saumattomat hoitoketjut jää toteutumatta eri palveluntarjoajien välillä. Tavoitteena tulee olla yhden luukun periaate.
Asiantuntija-arvioiden mukaan esitetty sote-malli voi lisätä kustannuksia. Kelan aikaisempi johtaja Liisa Hyssälä arvioi, että valinnan vapauttamisen toteuttamisesta puuttuu miljardi euroa. Samaan aikaan mallille on asetettu huomattava 3 miljardin säästötavoite (kustannusten kasvun taittuminen) kustannusten pienentäminen ei voi nähdäksemme toteutua ilman asiakasmaksujen nousua tai palveluvalikoiman karsimista. Hyvinvointi- ja terveyserot ja vakuutusten määrä kasvamaan.
Sosiaalipalveluiden osalta puuttuu konkretia siitä, miten valinnanvapaus siellä toteutetaan. Esitystä viedään terveys edellä ja sosiaalityö katoaa tässä systeemissä.
Valinnanvapauden käyttöönottoon liittyvä aikataulu on liian kireä. Aikataulun kireys haastaa valtakunnallisen, mutta myös alueellisen valmistelun ja vaarantaa uudistuksen keskeisten tavoitteiden saavuttamisen. Vaikeasti hallittava ja epäselvä ja jopa ristiriitaisuuksia sisältävä lainsäädäntö siirtää käytäntöön liittyvät ongelmat maakuntien ja kuntien ratkaistavaksi. Näin massiivinen uudistuksen osalta tarvittaisiin pilotointia ja kokeiluja, joista saatujen kokemusten myötä voitaisiin tarkastella valinnanvapauden laajuutta. Esitetyssä aikataulussa on mahdotonta totetuttaa onnistunut uudistus.
Yksityiselle palveluntuotannolle annettu etulyöntiasema suhteessa julkiseen palvelutuotantoon ei ole SDP:n valtuustoryhmän mieleen. Yksityiset sotekeskukset aloittavat toimintansa 1.1.2019, kun puolestaan maakunnan yhtiön perustamiselle on annettukahden vuoden siirtymäaika. Yhtiömuotoinen palvetuotanmon organisointi tarvitsee riittävän ajan.
Kun kirjautuminen palveluiden tuottajien kirjoille alkaa 1.11.2018, niin onko maakunnan liikelaitokset ehditty jo perustaa. On selvää, että yksityinen puoli teroittaa jo kynsiään ja armoton kilpailu asiakkaista on jo käynnissä.
Lakiluonnoksesta ei selviä, minkälaisia ehtoja maakunta voi asettaa palvelujen tuottajille ja missä tilanteessa maakunta voi irtisanoa tuottajan sopimuksen.
Ajankohtainen käytännön esimerkki tietojärjestestelmien yhteensopivuuden merkityksen tärkeydestä on toimeentulotuen perusoasan siirto Kelalle. Valinnan vapauden osalta on kysymys huomattavasti suuremmasta kokonaisuudesta. Toimeentulotuen siirto kosketti 700 työntekijää, mutta maakuntauudistuksessa 200 000 työntekijää siirtyy uudelle työnantajalle. Kysymys on kakkien kansalaisten palveluiden muuttamisesta. Jos tätä ei tehdä huolella ja hallitusti, niin kaaos on edessä.
Kaupunginvaltuusto pyysi 15.6.2015 kaupunginhallitukselta selvitykset toimenpiteistä, mihin ryhdytään arviointikertomuksen nostamien asioiden pohjalta. Kaupunginhallitus vastauksessaan nostaa esille kehitettäviä asioita, valitettavasti hyvin yleisluonteisesti.
Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä nostaa esille arviointikertomuksesta 2014 kaksi kohtaa. Ensimmäiseksi yhteenveto koskien sosiaali- ja terveyspalveluita, mikä löytyy kohdasta 4.1 toiminnallisten tavoitteiden toteutuminen. Tarkastuslautakunta on ansioituneesti nostanut esille sen, kuinka määrälliset tavoitteet eivät käy ilmi esim. terveyspalveluissa. Tavoitteiden saavuttavuutta ei näin ollen voida arvioida. Esille tulee yhteistyön toimimattomuus useiden palvelupisteiden välillä (esh, pth, sostt, srk, 3.sektori, väestö, yksityinen palvelu). Tällä hetkellä rahaa palaa hukkaan ja laatu heikkenee hyvin kalliilla. Erityisesti psykiatrisen hoidon tilanne on katastrofaalisen sekava ja niukka. Toimiva yhteistyö useiden palvelupisteiden välillä on saatava aikaan.
Toisena kohtana sivulta 8 kaupunkistrategian täytäntöönpanon työllisyysasioissa. Hallintosäännön mukaan kaupunginhallitus vastaa työllisyyspolitiikasta. Nyt kuitenkin meille valtuutetuille esitetyssä vastauksessa KH ei tuo esille, miksi työllisyydenhoidon vastuu on ikään kuin valunut perusturvalautakunnalle, vaikka hallintosäännön 10§:ssä lautakunnalle kuuluu ainoastaan työllisyystoimet, jotka perustuvat Lakiin kuntouttavasta toiminnasta.
Nykyisin valtio maksaa yhteensä 240M€ palkkatukea. Rovaniemen osuuden palkkatukirahat ovat loppuneet, sakkomaksut kasvaneet. Tämä epäkohta vaatii kehittämissä työhallinnossa ja toimintatavoissa. Sääntöjä tulisi muuttaa siten, että ihmisten olisi aidosti otettava työpaikkoja vastaan. Nykyistä toimivampia välityömarkkinoita tarvitaan. Ihmisen paras hyvän terveyden edistäjä on kokemus tulla rakastetuksi ja arvostetuksi. Maan nykyhallituksen leikkaukset kohdistuvat pienituloisiin ja tämä alkaa näkyä kuntien menoissa. Mikäli jo työssä käyvien elämää kurjistetaan, puuttumalla työehtoihin ja työn arvostukseen, ei siten saada luotua uusia työpaikkoja. Julkinen sektori on suomalaisessa yhteiskunnassa ollut tärkeä työllistäjä. Pitkään Suomessa on ajateltukin, että sosialidemokraattien ja vasemmiston ajama hyvinvointiyhteiskuntamalli pitää myös heikompi osaiset ns. kelkassa mukana ja estää eriarvoistumisen. Me sosialidemokraatit näemme edelleen, että ennaltaehkäisevä sosiaaliturva ja viimesijainen toimeentuloturva mm. työllistäminen, toimeentulotuki pitää heikoimmat kyydissä mukana. Kun kaikista meistä yhtä arvokkaista ihmisistä piethään huolta, silloin koko kansa voi paremmin ja turvallisuuden tunne lisääntyy, yhteisöllisyys vahvistuu. Suuret markkinavoimat, Raha isolla R:llä ja harmaatalous kasvattavat voittoa ihmiselämän kustannuksella.
Valtuustoryhmämme esittääkin, että kaupunginhallituksen tulee päivittää työllisyysohjelma vuosilta 2010-2011 sekä Monet –kuntakokeiluun sitoutuminen, resurssit ja jatkotoimenpiteet. Rovaniemellä kokeilun myötä on saavutettu toimintatavoissa positiivisia muutoksia. Niitä ei tule hukata. Mikäli kaupunginhallitus katsoo, ettei nykyiset keinot (esim. elinkeinojaoston toiminta) ole riittävät, edellyttää se valtuuston uudelleen linjauksia työllisyydenhoitoon Rovaniemellä. Odotamme lisäksi kaupunginjohtaja Esko Lotvoselta tiedotetta valtuutetuille, miten työ- ja elinkeinoministeriön selvitystyön johtoryhmän (mihin Lotvonen on valittu edustajaksi) työskentely etenee, sillä 9.10.2015 ministeriön tiedotteesta (196/2015) selviää, että tarkoituksena on selvittää, onko tarpeen siirtää vastuu vaikeimmin työllistyvien työvoimapalvelujen järjestämisestä kunnille. Selvitys tehdään vuoden 2015 loppuun mennessä.
Samppa Määttä toi valtuustoinfossa ansiokkaasti esille hyvinvointikertomuksen 2014 ydinkohdat;
työttömyys edelleen korkea, nuorisotyöttömyys kuitenkin laskenut ja kouluterveyskyselyn mukaan nuorten hyvinvointi kohentunut, huolestuttavaa on ihmisten mielenterveyden horjuminen esim. masennusoireilua lähes joka kolmannella kaupunkilaisella, päihteiden käytön runsaus, huumausainerikollisuuden kasvu sekä ikäihmisten yksinäisyys.
Sosialidemokraattinen ryhmä toteaa, että kertomuksen havainnot antavat aihetta arvioida päätösten ja palveluiden toimivuutta sekä vaikuttavuutta. Tässä muutamia ryhmämme havaintoja:
Erityisesti mielenterveyspalveluiden koordinoinnissa on nähtävissä haasteita. Onnistunut yli sektorirajojen ylittävän yhteistyön kehittäminen olisi jatkossa ensiarvoisen tärkeää. Mielenterveystyöhön on perustettu uusia vakansseja, tämän tulisi alkaa näkyä avopalveluiden saatavuudessa. Hoitoon tulisi päästä ajoissa ja mielellään ennaltaehkäisevästi! Erikoista ja jatkotutkinnan arvoista on, miksi juuri avopalveluiden käynnit ovat vähentyneet. Jatkossa tulisi saada vaikutusten arviointia aikuisten mielenterveyspalveluiden Mielitiimistä (matalan kynnyksen palvelupiste) sekä nuorille suunnatuista avohoidon mielenterveyspalveluista.
Työllisyyspalveluista Monet-kuntakokeilu on tuonut tuloksia. Iloksemme voimme todeta, että sitä kautta esim. määräaikaiseen työsuhteeseen on työllistynyt 130 henkilöä, lisäksi eläkeselvittelyt ovat edenneet ja laadullisena tavoitteena on syntynyt alueellinen työllisyyden edistämisen yhteistyö- ja kumppanuus –malli. Vihdoinkin työelämäosallisuutta tukevaa palvelukokonaisuutta on kehitetty. Tämä näkyy arjen työssä kohdatessa pitkäaikaistyöttömiä. Heidän palautteensa kuntahankkeen kautta saamastaan tuesta on positiivinen. Erityisesti työttömän tukihenkilön/rinnalla kulkijan merkitys koetaan tärkeänä. Nuorten kohdalla etsivä nuorisotyö on tuonut tulosta sekä Ohjaamo-hankkeen kehittämistoiminnalla vastataan ammattiin opiskelevien nuorten tuen tarpeeseen. Huoli herää lähinnä lastensuojelutarpeen perheiden nuorista, jotka tarvitsevat esim. kesällä toimintaa, mutta eivät mielellään osallistu olemassa oleviin ryhmiin. He tarvitsisivat räätälöityä, yhdessä nuorisotyön ja perhetyöntekijöiden kanssa suunniteltua, toimintaa. Onko tähän resusrsseja?
Tulevaisuudessa päihteiden runsas käytön lisääntyminen aiheuttaa sekä valtakunnallisesti että kuntatasolla koko yhteiskunnassamme haasteita. Tähän mukaan kuuluu lääkkeiden väärinkäyttö, mikä näkyy koko kansamme, kaikenikäisten keskuudessa. Sininauhaliiton tutkimusten mukaan myös ikääntyvien päihteiden käyttö on kasvussa ja siihen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Päihteiden väärinkäyttö tuo mukanaan moninkertaista henkistä, psyykkistä ja fyysistä pahoinvointia sekä aiheuttaa joka sektorilla taloudellisia lisäkustannuksia. Hyvinvointikertomuksesta näkyy, että esim. perheneuvolan asiakasmäärä on korkea – osasyynä tähänkin ja yleensä perheiden ongelmiin on päihteiden käyttö. Ennaltaehkäisevään työhön tarvitaan yhdyshenkilön nimeämistä. Lisäksi meiltä kaikilta vaaditaan asennemuutosta. Rohkeasti tulisi puuttua esim. lasten ja nuorten humalahakuiseen juomiseen sekä yleisesti terveyskasvatukseen ja perheiden tukemiseen. Terveyskasvatukseen liittyy myös kertomuksessa esiin nouseva raskaudenkeskeytysten tehneiden osuuden nousu 15-49-vuotiaista yli maan keskiarvon.
Ikäihmisten yksinäisyys (n.16%) suurempi kuin useimmissa vertailukohteissa ja koko maassa keskimääräisesti. Tästä herääkin kysymys, onko esim. muistisairaalla parempi asua turvallisessa ryhmäkodissa kuin yksin kodissaan turvattomana?
Ryhmämme hyväksyy kertomuksen edellä mainitulla lisäyksellä.
Olen saanut olla vaikuttamassa ja puolustamassa sosialidemokraattisia arvoja kaupunginhallituksessa kuusi vuotta. Olen kiitollinen kaikesta siitä annista, mitä tuo kuusi vuotta on tuonut tullessaan. Päätöksenteko ei tuona aikana ole ollut helppoa.
Aloittaessani vuonna 2009 kaupungin talous oli hyvällä pohjalla. Tiedossa oli kuitenkin tiukemmat vuodet, joihin piti varautua. Rovaniemen verotulojen kasvu hidastui vuosi vuodelta. Terveydenhuoltomenot, erityisesti erikoissairaanhoidon menot kasvoivat. Onneksemme kaupunkimme elinkeinorakenne on monipuolinen. Enne ole ns. yhden kortin varassa. Matkailun kehittäminen sekä yritysten toimintaedellytysten turvaaminen nähtiin tärkeinä. Yhtä tärkeitä kuntalaisille oli turvata palvelut.
Kaupungin väkiluku kasvoi, mikä on pitänyt positiivisen sykkeen korkealla. Rakentaminen ei ole täysin hiipunut, vaikka aallonpohjakin oli nähtävillä. Kaupunki käynnisti vuosina 2009-2014 useita tärkeitä työllistäviä rakennushankkeita mm. Ounasrinteen kouluhankkeen, päiväkotihankkeita, sosiaaliturvakeskuksen remontin, Lappiatalon peruskorjauksen. Organisaatio-uudistuksia on tehty ja säästöjä haettu. Kaavoituksessa on edetty, vaikkakin välillä valitusten kautta. Sosiaali- ja terveyspalveluita on kehitetty ennaltaehkäisevään suuntaan. Ikäihmisille remontoitiin Potkuri-tilat ja palveluiden järjestötalo Piekkari. Sain itse olla vaikuttamassa hankkeen ohjaus/suunnittelutyöryhmässä. Ikäihmisten palvelutarpeen kasvu on havaittu ja siihen tartuttu.
Seuraavassa valtuustossa 3/2015 käsittelemme Ikäihmisten palveluohjelmaa. Perusturvalautakunnassa 22.1 hyväksyimme geriatrian ylilääkärin viran perustamisen palvelualueelle. Tärkeä palveluiden kehittämis- ja uudistamistyö on aloitettu. Mielestäni siihen parhaiten voin vaikuttaa perusturvalautakunnan jäsenenä tulevat 2,5 vuotta. Sote-uudistus ja sen kehittyminen eduskuntavaalien jälkeen antaa työskentelyyn lisämausteen. Mitä tapahtuukaan kahden vuoden päästä? Tärkeintä on turvata palvelut kaikenikäisille, millaisena? Yksi tärkeimmistä hoidettavista asioista on mielestäni vanhuspalvelulain toteutumisen täsmentäminen sekä omaishoitajien aseman parantaminen esim. tuen verottumuus.
Kuntalehti 1/2015 kirjoittaa Yhteinen pöytä -projektin ruoka-apu toimintamallista Vantaalla. Esiin nostetaan erittäin tärkeä keskustelunaihe. Yhteisen pöydän ääreen ovat kutsutut kaikki. Rovaniemellä ja muissakin Lapin kunnissa on aloitettu ylijäämäruuanjakelu. Ruoka-avun eri muodot mahdollistaa yhteistyö kuntien, järjestöjen, seurakunnan, yritysten ja ennenkaikkea vapaaehtoisten välillä.
Ohisalo&Saari on julkaissut tutkimuksen, Kuka seisoo leipäjonossa? Ruoka-apu 2010-luvun Suomessa. Tutkimus vahvistaa tiedon siitä, että sosiaalisesti ja taloudellisesti ei ole järkevää olla pitämättä huolta kaikkein köyhimmistä. Juuri näistä ihmisistä kolme neljästä oli tutkimuksen mukaan käyttänyt hiljattain terveyskeskuksen palveluita. Julkisen sektorin koko ja kustannukset huolettaa. Nälkäinen ja kipeä väki on todennäköisesti terveydenhuollon suurkuluttajia. Tutkimustulokset kuitenkin osoittaa, että avuntarvitsijoiden joukko on monenkirjava, kuka tahansa tavallinen suomalainen, jokainen meistä, voi joutua niin ahtaalle, että rahat eivät riitä ruokaan. Aineisto kertoo työssäkäyvistä köyhistä; kymmenesosa on työelämässä, mutta palkka ei riitä, Ohisalo kirjoittaa.
Tutkimuksen johtopäätökset nostavat esille harkinnanvaraisen/ennaltaehkäisevän toimeentulotuen saamisen helpottamista. Tästä olen yhtä mieltä. Sosiaalityön tulisi jalkautua ja siihen meidän kunta/eduskunnan päättäjien tulisi mahdollistaa resurssit. Yhteiskunnan tukiverkot rakoilevat ja niissä pysymiseen avuntarvitsijat tarvitsisivat vertaisia kanssa kulkijoita siksi, että ruoka-avun käyttäjillä on vaikeuksia luottaa viranomaisiin. Tästä hyvä esimerkki on MONET-kuntakokeiluhanke mm. Rovaniemellä.
Päätöksenteossa tulee jatkossa keskittyä sosiaalisen tuen antamisen kehittämiseen ja työllisyyden hoidon ratkaisemiseen. Työtä, tasa-arvoa ja turvallisuutta on SDP:n vaaliohjelma. Me emme saa antaa nuorisotyöttömyyden kasvaa vaan meissä kaikissa iästä, sukupuolesta ja olosuhteista riippumatta on nähtävä tulevaisuus ja syrjäytyminen tulee ehkäistä.
Eräs työtoverini avasi ikkunan, mikä kirvoitti minut tähän kirjoitukseen. Hänen alustuksessaan korostui meidän kaikkien ihmisten erilaisten tehtävien ja työn tärkeys sekä arvostus. Jokaista meitä tarvitaan, jotta yhteiskuntamme pyörii ja voi entistä paremmin.
Diakonia 2/14 –lehdessä pastori Kai Henttonen kirjoitti, kuinka aikanaan työväenliikkeen näky muutti maailmaa paremmaksi. Tuon hyvyyden hedelmiä me pohjoismaalaiset olemme saaneet nauttia jopa poikkeuksellisen etuoikeutetusti. Meillä on pitkään ollut hyvä ja turvallista elää. Henttonen jatkaa: Valtiolla tai kunnilla ei ole tunnetusti nyt varaa mihinkään. Osittain siksi, että verot on markkinoiden voimasta leimattu taloudellisen kehityksen suurimmaksi uhaksi ja niitä maksetaan aidosti vähemmän kuin aiemmin. Lisäksi Henttosen mukaan Suomessa toimii aivan laillinen ”veronkierto”, jota fiksut/tietyissä ammattiryhmissä toimivat hyödyntävät monin eri tavoin. Tämä luo epäoikeudenmukaisuutta, eriarvoisuutta, jos sitä vertaa tavallisen palkansaajan, eläkeläisen, opiskelijan tai muun elämään tai suhteuttaa hyvinvointivaltion rahoittamisvastuuseen.
Mielestäni tämä näkyy siinä, että arjen ahertajat on unohdettu. Työhyvinvoinnista on puhuttu pitkään, mutta monin eri tavoin mm. päätöksin osoitetaan ettei arkinen työ ole arvokasta. Näkymättömällä lapsella on suuri tarve tulla näkyväksi, samoin arjen puurtajilla. On useita ammattiryhmiä, joita vaatimattomuus kaunistaa, mutta heistä on säästöpaineissa helppo luopua seurauksista välittämättä tai heitä pidetään määräaikaisina kohtuuttoman pitkään. Mihin pitkällä tähtäimellä johtaa matalapalkkaisten ulkoistaminen tai virkojen jäädyttäminen, mitä valtio, kunnat, seurakunnat ja yksityiset parhaillaan, pakostakin joutuvat toteuttamaan?
Kuka tulevaisuudessa arjessa ahertaa; kasvattaa lapset ja nuoret ottamaan vastuuta itsestään ja lähimmäisistä tai kuka turvaa yhteiskunnan turvaverkkoon tarttuneiden ja jo putoavien avunsaannin? Entä ketkä hoitavat ikääntyneet? Mistä toivon tuojat ja yhteistyöntekijät?
Yhteisvastuullisuutta ja arkisen aherruksen näkyväksi tuloa tarvitaan. Eri organisaatioissa on meneillään uudistuksia liittyen esim. hallintoon, toimintaan, henkilöstö- ja talousresursseihin, yhteisön sanomaan/viestiin yhteiskunnalle, palveluihin ja yhteistyöhön. Suunta on vielä käännettävissä.
Ambulanssi kiidätti jälleen yhden rakkaimmista sukulaisista tänne keskussairaalaan. Hän on lähes koko 63 vuotta kestäneen elämänsä istunut pyörätuolissa. Hänen persoonastaan on hehkunut hymy, rakkaus musiikkiin ja joulupukkiin. Hän on aina ollut osa perhettäni ja osoittanut, kuinka arjessa aina on jotain Pyhää. Erityisesti muistan yhdessä vietetyt monet joulut.
Kotikonnussaan hän on istunut ikkunan äärellä ja odottanut, mutta nauttinut joka siemauksin elämästä – kiitos siitä kuuluu häntä hoitaneille. Teette arvokasta työtä.
Nyky-yhteiskuntamme kehitysvammahuolto on kehittynyt subjektiiviseksi oikeudeksi asti -hyvä niin. Se on mahdollistanut enonikin matkustelun jopa ulkomaille asti. Myös monia muita unohtumattomia kokemuksia.
Näin pyhien jälkeen mietin, miten arki voi olla Pyhää? Nauttikaamme arjesta, olkaamme kiitollisia kaikesta siitä, mitä meillä jo on.
Päättäjän roolista käsin katsottuna jokainen päätös vaikuttaa ihmisten arkeen, tekee siitä joko juhlaa tai vähemmän juhlaa. Päättäjänä ja virkamiehenä ei sovi irtaantua inhimillisestä ihmiselämästä.
Me, sosialidemokraatit olemme olleet luomassa tätä hyvinvointiyhteiskuntaa. Itse haluan edelleen olla vaikuttamassa siihen ettei heikoimpia jätetä.
Kaikkien meidän erilaisten ihmisten arjessa aina on jotakin Pyhää!
Marjo Rundgren
kaupunginvaltuutettu ja hallituksen jäsen
Kuka hoitaa meitä, kun tulemme vanhaksi? Kuka maksaa eläkevakuutusmaksuja? Hukkuvatko eläkkeet bittiavaruuteen? – kysymyksiä paljon, vastauksia vähän. Me, sosialidemokraatit olemme olleet vahvasti rakentamassa hyvinvointivaltiotamme. Aikaisemmin ja tänäänkin olemme ottaneet ja kantaneet vastuuta vaikeistakin päätöksistä.
Valtion taloudessa ja kunnissa on edessä haastavat ajat. Näinäkin aikoina peruspalvelut on säilytettävä. Kansalaisten on ymmärrettävä myös omavastuunkantaminen. Irtisanomisuhan alla elävät monet – toisaalta nuoret ovat työttöminä. Tämä yhtälö on ratkaistava. Nuoret tulisi työllistää ikääntyvien jäädessä eläkkeelle. Mieluummin jo aiemmin, jotta hiljainen tieto siirtyisi.
Työllistämisessä tärkeässä roolissa on valtio, kunnat, kolmas sektori ja yritysmaailma. Näin rattaat saadaan taas pyörimään. Uusia innovaatioita tulee synnyttää, mutta ei tule unohtaa ikääntynyttä sukupolvea, joka on rakentanut hyvinvointivaltiomme. Vanhusten viikkoa vietetään 6.-13.10.2013 teemalla: ”Hyviä Vuosia”. Meidän kaikkien onkin hyvä pohtia; millaisia ovat hyvät vuodet? –täyteläiset työstä ja touhusta, ehkä kiireiset päivät, sosiaalisesti rikkaat vuodet, ehkä levonhetket, ilon hetket jne.
Haluankin toivottaa kaikille lukijoille; Hyviä vuosia, armorikkaita vuosia!
Elämältä kaiken sain… lauletaan laulussa. Nykyään tuntuu, että kaikki on saatava heti, tässä ja nyt – entä sitten, kun kaikki romahtaa hetkessä (työ, terveys, perhesuhteet..) Itse en tiedä, sainko kaikkea, mitä toivoin, kun en ehtinyt toivoa ennen kuin elämä näytti jo makunsa. Vaikeuksien kautta auttajaksi. Politiikassa tunnen olevani oikeudenmukaisuuden ja apua tarvitsevien puolesta puhuja.
Olin iloinen, kun sosiaalinen luototus ja talousneuvonta aloitettiin kaupungissamme. Parastahan tietysti olisi ettei ajauduttaisi tällaisiin ongelmiin vaan sekä yksityistalous että julkinen/yksityinen hoidettaisiin mallikkaasti. 90-luvulla ei ollut kunnallisia velkaneuvojia. Niinpä seurakuntien diakoniatyöntekijät aloittivat käytännössä velkaneuvontatyön yhteistyössä kuntien sosiaalitoimen kanssa. Moni muu hoivaan ja huolenpitoon liittyvä työ on saanut alkunsa kirkon diakoniatyöstä. Rovaniemen seurakunnan diakoniatyö juhlii tänä vuonna 100-vuotista historiaa.
Nykyään velkaongelmat ovat kasvaneet. Useat ovat saaneet avun kaupungin järjestämästä sosiaalisesta luototuksesta. Se on helpottanut heidän arkipäivässä selviytymistä ja mahdollisesti osin myös toimeentulotuen tarvetta. Harmillista on, että luototus lakkaa tämän hetkisen kaupungin taloudellisen tilanteen vuoksi, mikä pakottaa karsimaan kaikesta, missä on harkintaa. Hyvä, että talousneuvonta säilyy. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kaikki ennaltaehkäisevä työ on säästöä tulevaisuuteen.
En näe kuitenkaan tällä hetkellä varsinaisia YT-neuvotteluja tarpeellisena. Tärkeää on, että yhteistoiminnallisuutta työnantajan ja työntekijöiden välillä jatketaan säännöllisen väliajoin. Hallinnon- ja johtosäännön uudistamistyötä on tehty hyvässä hengessä ja toivotaan, että valtuuston lopullisen päätöksen jälkeen sitä kautta saadaan selkeyttä työskentelyyn.
Rovaniemen kaupungilla on katetta alijäämälle. Suurimmat menot ovat sosiaali- ja terveyssektorilla, siellä kasvavat tarpeet. Jos alamme irtisanoa hoitohenkilökuntaa se tarkoittaa sitä, että hoitoa tarvitsevat jäävät vaille hoitoa. Onko kukaan meistä tähän valmis? –tuskin.
Kaikki varmasti toivovat, että valtion talous elpyy, vienti pääsee vauhtiin ja elämä alkaa rullata. Jos tarvitsemme veron korotuksen säilyttääksemme palvelut, olen siihen valmis. Se ei yksistään riitä. Uudistettu hallinto- ja johtosääntö tulee panna täytäntöön ennen kaikkea käytännön tasolla. Poliittisten päätösten tulee olla sellaisia ettei kuluja lisätä. Päätöksiä tehdessä tulee tehdä vaikutusten arviointia. Lisäksi nuoria on työllistettävä oikeisiin töihin, pätkätöistä on päästä eroon – nyt on työt tehtävä oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja riittävillä resursseilla. Elvyttävää talouspolitiikkaa tarvitaan. Rattaat pyöriköön!
Uuden valtuustokauden alkutaival on takanapäin. Sydäntalvi ja kevät ovat olleet työntäyteiset. Hallinnon uudistamisprosessia sekä palveluhankintastrategiaa on työstetty virkamiesten esitysten pohjalta hallituksen iltakoulussa, valtuustoryhmissä, hallituksessa ja kuunnellen kaupunkilaisia.
Talousnäkymät ovat haastavat. Erikoissairaanhoidon menot jatkavat kasvuaan. Kaupungin tilanteemme on haasteellinen verotulojen osalta, kasvua ei ole riittävästi. Työttömyys on noususuunnassa. Positiivista on kaupungin yhtiöiden kannattavuus sekä oman tuotannon suurelta osin tavoitteisiin pääsy. Kiitos kuuluu kaupunkimme henkilökunnalle. Kaupungin lainamäärä on koko maan mittakaavassa vielä keskiarvoa alhaisempi.
Rovaniemi on saavuttanut paikkansa matkailijoiden keskuudessa, meillä on upeat puitteet urheilulle; liikunnan harrastajille sekä huippu-urheilulle, työttömyyden tehotoimia on lisätty esim. Monet-hanke sekä elinkeinojen kehittämiseen panostetaan – usko tulevaisuuteen on siis vahva.
Tuleva kesäkuun valtuusto juhannuksen jälkeen tekee toivottavasti päätöksiä, mitkä suuntaavat kohti parempaa tulevaisuutta.
Työ- ja elinkeinoministeriön rahoittama työllisyydenhoidon kuntakokeilu alkoi viime syksynä. Rovaniemellä Monet-hanke on myös käynnistynyt. Tarkoituksena on vahvistaa entistä vahvemmin pitkään työmarkkinoilla poissaolleiden työnhakijoiden palveluprosessien suunnittelua ja seurantaa yhdessä työ- ja elinkeinotoimiston kanssa. Työllistämisvastuuta on siirretty vahvemmin kunnille.
Luottamushenkilönä ja sosiaali- sekä terveyspalvelutyötä tekevänä olen erityisen huolissani nuorten (alle kolmikymppisten) työllistymisestä. Onko kunnilla riittävät resurssit hoitaa kuntakokeilun sekä nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen? Rovaniemellä työttömien nuorten osuus työvoimasta on n. 600-700 nuorta. Nuoret muuttavat muualle töiden perässä, mikä onkin järkevää jos tulevaisuudessa he palaavat Lappiin. Kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä. Entistä useammin nuoret hakeutuvat velkaneuvonnan ja terveyspalvelujen piiriin. Nuorten ajattelu työelämästä on myös muuttunut. Elämässä on muutakin kuin työ. Totuus vain on, että työtä tekemällä yhteiskunta saa veroja ja voimme nauttia hyvinvointiyhteiskuntamme palveluista.
Nuorista tulee ottaa koppi ja tartuttaa kiinni työelämään. Temppu ei ole ”hokkus pokkus”, mutta tulevaisuuden kannalta välttämätön. Suurten ikäluokkien eläköityminen aiheuttaa ison aukon työmarkkinoille. Tällä hetkellä kesätyöpaikkoja ei ole kaikille, kesätyösetelin käyttö on osittain haasteellista. Työt ovat pätkätöitä, jolloin ilman sosiaaliturvaa ei pärjää. Pian olemme tilanteessa, missä entistä pienempi työtä tekevien joukko uuvuttaa hekin itsensä.
Nyt on aika työllistää nuoret rinnalla kulkemaan ja oppimaan kokeneiden työntekijöiden kanssa (mestari-kisälli-malli), 10 vuoden päästä on liian myöhäistä.
Suksien voitelu on ollu viime aikoina tarkkaa puuhaa. Lahden MM-kisoissa on jännitetty, pitääkö liisteri ja mites’ on luiston laita? No, hyvinhän se meni –”huh-hah-huli”- kultaakin tuli!