EU -vaalien kärki teemana oli Turvallisuus. Turvallisuus tulisi olla ykkösprioriteetti ikäihmisten hoidossa. Näin ei kuitenkaan ole. Nyky maan hallitus on rahoittanut aitaa Venäjän rajalle varmistaakseen turvallisuutta, mutta ikäihmisten hoitoyksiköiden ympärille sitä ei ole varaa rakentaa. Muistisairaat saavat öisin tehdä turvattomia reissuja korjaamoille, mahdollisesti sytyttää tulipaloja tai olla vaarassa joutua onnettomuuksiin. Sitä sitten kylillä ihmetellään, juorutaan ja omaisille lähikaupassa puhutaan loukkaavaan sävyyn.
Hyvinvointialueiden rahoitusta ei maan nykyhallitus turvannut. Edellinen hallitus sai maaliin vuosikymmeniä valmistellun soten. Ilman rahoitusta se todella on himmeli, torso – mentiin siis ojasta allikkoon! Toimin kuusi viimeistä vuotta Rovaniemen kaupungin perusturva-/hyvinvointilautakunnassa puheenjohtajana. Nähtävissä on ollut jo 15 vuotta sitten hoidon tarpeen kasvu ja syntyvyyden lasku. Silloisen hallituksen linjaukset olivat, että lähes 98% ikäihmisistä asuu kotona. Kauniisti ajateltu, mutta todellisuudessa, kun ihminen tarvitsee hoitoa ja huolenpitoa, kokee yksinäisyyttä ja turvattomuutta, hänen lopullinen paikkansa ei ole kotona.
Sote-ratkaisua odotellessa kunnissa siirrettiin päätöksentekoa asumispalveluiden ja varsinkin tehostetun palveluasumisen rakentamista. Kotihoito ajautui kriisiin, etä/omaishoito oli jo silloin tiukilla, lopulta ei enää ollut työntekijöitä. Sitten tuli maailman kriisit.
Kaikki tämä olisi ollut ratkaistavissa tehokkaalla päätöksenteolla ja tahdolla pitää ikäihmisistä huolta.
Kyllähän me pyrimme huolehtimaan Euroopan turvallisuudesta, puolustuksesta ja huoltovarmuudesta.
Sekin on äärimmäisen tärkeää!
Nyt tulisi nykyhallituksen katsoa peruutuspeiliin, kuunnella oppositiota ja tehdä päätöksiä hyvinvointialueiden toimintaedellytysten turvaamiseksi. Ikäihmiset ansaitsevat turvallisuuden ja arvokkaan kohtelun – tämä tarkoittaa tehostettua palveluasumista riittävästi, missä hoitajat 24/7. Ja missä otetaan omaiset myös huomioon kunnioittavasti. “Välimuoto” -asuminen kuten yhteisöasuminen/perhehoito/palveluasuminen on hyvä ratkaisu, silloin kun muistisairaus tai muu vakava sairaus ei ole edenyt vielä pitkälle. Pitkälle edenneen muistisairaan elämä on kuin pienen lapsen elämää, mutta ei ole subjektiivista oikeutta hoitopaikkaan.
Nykyhallitus rapautti vielä hoitotakuitakin. Sillä ne ongelmat ratkaistaan, kun siirretään tuleville sukupolville ja pitkitetään hoitoon pääsyä niin hoito vaikeutuu…Hoh-hoijaa…
Meitä työikäisiä on määrällisesti liian vähän. Ja jos me kaikki toimimme vielä etä-/omaishoitajina, huolehdimme omasta perheestä ja vielä itsestäkin niin toimintakykyisiä työntekijöitä/hyvinvoivia lapsia ja nuoria, pariskuntia ei ole kuin 50%. Tälläkin hetkellä tämä jo näkyy sairaspoissaoloina.
Hyvinvointilautakunnan puheenjohtajana viime metreillä saimme filippiiniläisiä hoitajia töihin, mistä olen kiitollinen. Meidän tulisi hyvillä mielin kotouttaa, kouluttaa väkeä yhteiskuntaamme. Teimme myös päätöksen Näsmäntien palveluyksikön laajennuksesta, kiitos aluevaltuutetuille, että ymmärsitte tästä pitää kiinni. Lisäksi investointiohjelmaan tuli ympäri Lappia hyviä suunnitelmia. Ilo on nähdä, että edes jotakin yritetään tehdä!
Li Anderssonin valtaisa äänivyöry EU -vaaleissa kertoo ihmisten hädästä. Sosialidemokraatit ovat rakentaneet hyvinvointiyhteiskuntaa hyvässä yhteistyössä vuosien saatossa, mihin se nyt on menossa?